Opettaja-sarja, Shoud 12

MINÄ JÄLLEEN KERRAN (J'ENCORE)

Tobiasta (Crimson Circle) kanavoinut Geoffrey Hoppe alias Cauldre (www.crimsoncircle.com)

7.7.2007

Vapaasti suomentanut Pirjo Laine

Ja niin se on, rakas Shaumbra, minä, Tobias, palaan muutaman kuukauden tauon jälkeen lopettamaan tämän opettaja-sarjan 12. shoudilla, tämän uskomattoman kokoontumisvuotemme, kahdeksannen peräkkäisen vuotemme… ei seitsemännen, kahdeksannen… kun olemme tehneet näitä yhdessä. Alussa kutsuimme näitä oppitunneiksi, koska se oli tietoisuutenne tuolloin, ja valmistuimme tähän, mitä nyt kutsumme shoudiksi - meidän kaikkien energioiden yhdistelmää kaikille niille, jotka kuuntelevat tätä aineistoa tulevina vuosina ja tulevissa sukupolvissa. Minulle, Tobiakselle, on siis kunnia olla täällä teidän jokaisen kanssa lopettamassa tämä upea sarja.

Painovoima

Ja tosiaankin… kuten laulussa (John Mayerin Gravity) mainittiin, kun aloitimme shoudia, kun kuljin teidän parissanne käytävillä lempeästi koskettaen olkapäätänne, astuen muutamien varpaille, antaen muutamia halauksia tämän musiikin soidessa… voin tosiaankin tuntea painovoiman aivan kuin te. Minulla on tämä kuorikehoksi kutsuttu, joka elää tällä hetkellä maan päällä kahdeksatta vuottaan. Hmmm. Mielenkiintoista. Ja voin tuntea painovoiman. Voin tuntea maan energian raskauden. Maan energialla on nimittäin muutakin kuin fyysistä painovoimaa. Sillä on myös eräänlaista henkistä painovoimaa. Se on eteeristä painovoimaa, joka kirjaimellisesti vetää olentoa tänne maapallolle. Tämä kolmanneksi ulottuvuudeksi kutsumanne vetää teitä siihen. Se on viettelevää. Sitä voisi kutsua voimakkaaksi. Se vetää teitä kokemuksiin - kokemuksiin, mahdollisesti monien, monien, monien elämien kokemuksiin.

Katsokaahan, näillä toisilla olennoilla, joita kutsutte ET:ksi tai muukalaiseksi, joilla ei välttämättä ole fyysistä kehoa, eivät kulje maan päällä eivätkä synny maan päälle, on taipumusta pysyä kaukana maasta. He tuntevat energiapainovoiman, tämän energiavedon maata kohti. Ei pelkästään fyysinen painovoima, vaan eräänlainen henkinen painovoima vetää teitä sisään ja pitää teidät täällä - pitää teidät täällä, jotta voitte todella käydä läpi maan päällä olemisen koko prosessin ja kokemuksen. Muuten tulisitte tänne lyhyelle vierailulle ja sitten haluaisitte lähteä, mennä jonnekin muualle. Ja painovoima pitää teidät täällä, kunnes olette käyneet läpi kaikki omat energianne ja koko oman tietoisuutenne, kunnes vapautatte itsenne siitä.

Voi, voin todellakin tuntea… voin tuntea energioiden tulevan minuun, kuorikehooni nimeltään Sam. Silloin kun enkeliolennot tulevat lähelle maata, kun me tulemme kanavointejamme ja shoudejamme varten, meillä on tapana perustaa eräänlainen pelastusköysi, jos emme suunnittele tulevamme fyysiseen kehoon. Silloin kun Saint Germain tai Kuthumi tai joku muu tulee tänne, on kokonainen joukko tai taso enkeliolentoja, jotka auttavat estämään energioita vetämistä tuota tiettyä enkeliolentoa maahan, jotta hän voi jäädä ei-fyysisiin ulottuvuuksiin tekemään sitä, mitä on päättänyt tehdä, opastamaan ihmisiä tämän uuden energian prosessin läpi.

Numeroiden harmoniaa

Naureskelimme, kun kuuntelimme aiemmin tänään esitystänne ja keskusteluanne numeroista. Tänä päivä on todellakin kolminkertainen seitsemän. Numerot eivät saa teitä tekemään asioita. Numerot eivät luo todellisuuttanne. Katsokaa asiaa toisella tavalla. Luotte oman todellisuutenne ja sitten synkronismi tai energiaharmonia vain sattuu tapahtumaan.

Meillä on siis kolminkertaisen seitsikon päivä. Sillä on merkitystä - energiaa ja numerologista merkitystä - teille kaikille. Olette ikään kuin kylväneet työkalun tai lahjan polullenne, ennen kuin tulitte tänne, tietäen, että teillä olisi mahdollisuus sopusointuun ja muutokseen elämässänne tänä aikana. Ja sitten kun pääsette tuohon pisteeseen, kuten teillä tapahtuu ajankohtana 7-7-7, teille avautuu tai vapautuu upea, uusi ja voimakas tietoisuusmuoto. Tavallaan voitaisiin sanoa, että tiesitte pääsevänne tähän pisteeseen. Nyt kun olette päässeet perille, voitte saada lahjan, jonka olette itse antaneet.

Tiedätte, että kun on sellaisia numeroharmonioita kuin 99, 44, 33, 11, nämä kaikki ovat myös eräänlaisia silmäniskuja tai nyökkäyksiä hengeltänne teille, mikä sallii teidän tietää, että tunnistatte harmonioita ja synkronismia elämässänne. Silloin kun näette tämäntyyppisiä numerologisia harmonioita, voitte vain hymyillä itsellenne tietäen, että olette todellakin linjassa itsenne kanssa. Toteutatte omaa intohimoanne maan päällä. Seuraatte valitsemaanne korkeimpien mahdollisuuksien polkua. Toiset ihmiset eivät ehkä edes tunnista tällaisia numeroharmonioita tai heistä se vaikuttaa pelkältä sattumalta eikä sillä ole mitään energeettistä merkitystä taustallaan. Mutta te tiedätte, että siihen sisältyy erikoislaatuinen merkitys. Tarkkailkaa siis tätä jatkuvaa harmonisoitumista.

Harmonioista haluan muuten mainita tänään sen numeron, joka on kirjoitettu pyhään kirjaan, 666. Jotkut pitävät sitä paholaisen lukuna, mutta 666 on täydellisen valmistumisen harmonia, jokainen kuutonen edustaa teidän tärkeää puoltanne - kehoa, mieltä ja henkeä. Silloin kun nämä tulevat täydelliseen harmoniaan, se merkitsee loppuunsaattamista, vanhan syklin loppumista ja uuden alkamista. Se ei ole ollenkaan pahuuden numero, tieteinkin vain silloin jos ette yritä hallita ihmisiä, jos ette pelkää itseänne, kehitystänne ja omaa tietoisuuttanne. Kyllä, silloin jos näette tämän "pedon merkkinä", kuten sitä kutsutaan, alatte pelätä, koska pelkäätte petoa sisällänne.

Mutta jos näette näiden kolmen numeron harmonian ja olette oman tasapainonne tilassa, olette todellinen ja aito itsenne, näette tämän täydellisenä sopusointuna siirtyä seuraavalle tasolle. Samalla tavalla kun näette kolminkertaisen seitsikon tai jonkin muun hyvin mielenkiintoisen numerologisen harmonian.

Shaumbra, juuri nyt on siis valtavasti energiaa varastossa. Te ikään kuin hautaisitte sen itseänne varten. Kerroitte itsellenne, että jos pääsette tähän pisteeseen - ette ainoastaan ajassa ja avaruudessa, vaan tietoisuudessa - se soittaisi pientä kelloa. Se merkitsisi sitä, että olette tässä. Jotenkin - kaiken hämmennyksen, sumun, vaikeuksien ja eksyksissä olemisen uskon läpi - satuitte selviytymään tänne saakka.

Pyydämme siis Davidia, numeromestariamme (naurua), voisiko hän soittaa… hän ei tiedä tästä!... voisiko hän soittaa kelloa seitsemän kertaa. Ja kun hän sen tekee, vetäkää henkeä jokaisella kellonsoitolla. Se on muistutus itsellenne.

Numeromestari, aloita.

(Pitkä tauko, kun kelloja soitetaan hitaasti seitsemän kertaa.)

Vedetään yhdessä syvään henkeä ja tunnistetaan tämä hetki. Tunnistetaan tämä oman harmonisoitumisemme ajankohta. Tunnistetaan tämä erään syklin loppuunsaattamisen ja uuden syklin alkamisen ajankohta.

Ajankohtaiset energiat

Teillä on taipumusta työskennellä spiraalimuodossa, se on jatkuvaa kehitystä ja laajentumista. Ei vain ympyrässä, vaan spiraalissa, joka jatkaa aina vain kasvamistaan, kunnes jossain kohtaa se ei voi kiertyä enää omassa tietoisuudessaan ja silloin menette koko spiraalimallin ulkopuolelle. Tämä on tapahtumassa juuri nyt, erityisesti lähestyessämme kvanttihypyn aikaa.

Olette käyneet läpi tämän jutun, jota tiedämme teillä olevan tapana toisinaan halveksua. Kutsutte sitä puhdistumiseksi, ja muutamat teistä kutsuvat sitä toisilla, hyvin rumilla nimillä! (Naurua) Näette myrskyjen pyörivän elämässänne ja useimmat teistä tuntevat, että nämä myrskyt tulevat ulkopuolelta - toisista ihmisistä, maailmantapahtumista, kenties huonosta tuuristanne - ja nämä myrskyt kulkevat elämänne läpi ja aiheuttavat paljon draamaa ja kaaosta. Nämä myrskyt eivät todellisuudessa ole lainkaan myrskyjä. Ne ovat tapa… ne ovat eräänlainen tapa puhdistaa energiaa, energiaa joka on teidän - joka olette te - tietoisuutta joka on teidän, mutta tietoisuutta joka ei enää palvele teitä uudessa energiassa.

Asioita siis tulee elämäänne, muutoksia, sopeutumisia, kvanttimuutoksia - rakkaan Lindamme fraasia lainataksemme. Nämä asiat ovat luonnollisia. Ne eivät ole merkkejä Hengeltä siitä, että teette jotain väärin. Ne eivät ole vain huonon tuurin tulosta. Käsitättekö, että tietoisina olentoina tässä pisteessä ette ole magnetisoituja, kuten te sanoisitte? Ette vedä puoleenne huonoa tuuria ulkopuolelta. Ainoat asiat, mitä tällä hetkellä vedätte puoleenne juuri nyt, ovat muutoksia itsessänne. Joskus nämä muutokset ovat vaikeita. Joskus näillä muutoksilla on tapana häiritä tapoja, joita olette luoneet itsellenne. Mutta muutosenergia itsessään on tietoisuutenne jatkuvaa kehitystä. Teidän tietoisuutenne… se on suurin syy siihen, että olette täällä maan päällä juuri nyt - tietoisuutenne kehittäminen ja laajentaminen.

Kvanttitietoisuusmuutos

Joskus muutokset voivat tulla ihanilla tavoilla. Muutama viikko sitten päivänä 7-2, 2-7, kuukauden toisena päivänä, tapahtui uskomatonta. Monet teistä ottivat osaa ylösnousemuskouluun ylhäällä Breckenridgen vuorilla Coloradossa.

Kolmen hyvin intensiivisen kurssipäivän jälkeen Saint Germain piti tauon ja puhui suoraan - hyvin, hyvin suoraan - jokaiselle teistä, kun minä kuljeskelin huoneessa tunnustellen tarkasti, mitä tapahtui. Monet teistä ihmettelivät: "Mitä tapahtui noiden muutaman kallisarvoisen hetken aikana tuossa huoneessa?" Eivätkä useimmat teistä ole pystyneet määrittelemään, mitä tapahtui. Mutta tiedätte, että jotain tapahtui. No, saitte maistiaisen kvanttitietoisuusmuutoksesta. Siksi mielenne ei pysty käsittämään, mitä siellä tarkkaan ottaen tapahtui, koska se ei todellisuudessa ymmärrä tällä hetkellä kvanttitietoisuusmuutosta. Se on sen oman itsen tai tietämyksen ulkopuolella.

Noiden muutamien kallisarvoisten hetkien aikana, kun Saint Germain puhui, tapahtui tosiaankin paljon enemmän kuin se, mitä sanoilla heijastettiin. Tuossa kohtaa te kaikki sallitte tämän muutoksen tapahtua. Tunsitte olonne niin turvalliseksi tuossa huoneessa. Teillä oli hyvin rakastava näkökulma itseenne ja myös uusi ymmärrys tästä koko ylösnousemusprosessista. Kun Saint Germain siis puhui suoraan jokaiselle teistä, hän puhui suoraan myös tekemästänne valinnasta - valitsemastanne mahdollisuudesta. Ryhmänä sanoitte: "Tehdään kvanttihyppy omassa tietoisuudessamme juuri nyt", ja se virtasi huoneen läpi tavalla, jonka monet teistä ovat harvoin kokeneet, jos koskaan. Se virtasi suoraan kehonne ja mielenne lävitse. Tämän vuoksi mielenne tuntui turtuvan hetkeksi. Kehonne ei pysynyt reagoimaan. Oli vaikeaa ymmärtää, missä olitte tai mitä huoneessa tapahtui tuolla hetkellä.

Sallitte tietoisuusmuutoksen virrata suoraan lävitsenne. Eikä se sattunut. Se ei ollut tuskallista. Teidän ei tarvinnut kovasti kamppailla elämässänne. Teidän ei tarvinnut mennä vaikeuksien läpi, kuten monet teistä ovat tehneet omassa puhdistumisprosessissaan. Ja mikä parasta, monet teistä pysyivät ajattelun rajoitusten ulkopuolella näiden kallisarvoisten hetkien aikana. Useimmat teistä antoivat sen vain virrata lävitseen ja saavutitte kvanttitietoisuusmuutoksen.

Hetkellä, jolla saavutitte sen tai oikeastaan oivalsitte sen omassa elämässänne, tuon tilan energia levisi - ei ainoastaan lineaarinen vaan moniulotteinen tilan - välittömästi kaikille Shaumbroille ympäri maailmaa. Jotkut nukkuivat, jotkut olivat töissä, jotkut olivat pitkällä kävelyllä tuolloin. Mutta pian klo 15 jälkeen Breckenridgessä heinäkuun 2. päivänä tapahtui jotain ja se vaikutti kaikkiin Shaumbroihin ympäri maailmaa sen tietoisuusyhteyden vuoksi, joka meillä kaikilla on. Se loi mahdollisuuden jokaiselle, oli hän sitten tuolloin kuuntelemassa henkilökohtaisesti tai tekemässä jotain täysin muuta. Joku koki sen tuolla hetkellä ja sanoi: "Jotain tapahtui äsken. En tiedä, mitä se oli, mutta se tapahtui." Joku koki sen päivän tai kaksi myöhemmin ja toiset kokevat sen juuri nyt puhuessamme.

Mutta se oli tietoisuuden tai tiedostamisen muutos. Ja kun se pyyhkäisee kaikkien niiden läpi, jotka kutsuvat itseään Shaumbraksi, tämä tietoisuusmuutos virtaa muulle ihmiskunnalle ja kaikille olennoille enkeliulottuvuuksissa. Sitä ei pakoteta heille. Heidän ei tarvitse ottaa sitä vastaan. He voivat sivuuttaa sen. He voivat myös ottaa tuon energian ja vääntää sen omanlaisekseen, hyvin itsekkäisiin tai hyvin matalaenergiaisiin tarkoituksiin, kuten te sanoisitte. Mutta se on käytettävissä. Se on mahdollisuus, joka menee nyt koko ihmiskunnalle.

Tällä kvanttitietoisuusmuutoksen kokemuksella on monia vaikutuksia ja seuraamuksia elämässänne. Ensinnäkin, se antaa teille maistiaisen ja antaa teidän oivaltaa, että puhdistuksen ja muutoksen läpikäyminen ei merkitse sitä, että teidän tarvitsee käydä kovasti läpi kärsimystä, mentaalista myllerrystä ja kaikenlaista jännitettä ja ahdistusta, mitä tyypillisesti liitetään muutokseen. Se voi tapahtua hetkessä. Kun tuo energia on sitten osa elämänne uutta työkalusarjaa, se alkaa tulla esiin. Se alkaa ilmestyä esiin hienovaraisilla tavoilla ja sitten suurilla tavoilla. Se alkaa yhdistyä päivittäiseen elämäänne, niin että jotkut unelmanne, tavoitteenne ja pyrkimyksenne alkavat ryhmittyä ja tulla todellisuuteenne.

Se alkaa vastata kysymyksiin, jotka ovat kiusanneet tai vaivanneet teitä pitkän aikaa, ja yhtäkkiä vastaus putkahtaakin esiin. Joka kerta kun saatte tällaisen synkronistisen "ahaan", joka kerta kun saatte tällaisen loppuunsaattamisen tai tietämisen tunteen, muistakaa, että se tulee teiltä, ei keneltäkään muulta. Olette sallineet itsenne käydä läpi kvanttitietoisuusmuutoksen. Olette sallineet itsenne ohittaa vanhan ja vaikean tavan ja mennä suoraan muutokseen. Mennä suoraan itsenne kehittämiseen.

Mielialat

Tämäntyyppinen kvanttimuutos tuo myös esiin kysymyksiä, joita monet teistä eivät ole kohdanneet pitkään aikaan. Yhtä niistä asioista kutsutte mielialan tai tunteiden vaihteluksi. Joka kerta käydessänne läpi tämän tyyppisen muutoksen hyvin nopeasti, loppuosanne yrittää pysyä perässä, olla mukana muutoksessa ja osa teitä voi herätä aamulla vähän surullisena. Tai voitte herätä aamulla ja tuntea olonne epämukavaksi omassa nahassanne. Voitte olla vihaisia jostain ettekä voi saada sitä pois mielestänne. Se on vain mieliala. Se on vain sisäinen reaktio muutoksiin elämässänne. On hyvin luonnollista, että teillä on reaktioita, koska osanne reagoi tai tarkkailee tapahtuvaa tilannetta.

Hyvin usein näemme teidän joutuvan johonkin tunnetilaan ja sitten tekevän siitä voimakkaamman ja vaikeamman. Sitten alatte tuomita mielialanne. Sanotte itsellenne: "Olen pahalla päällä, mutta minun ei pitäisi, koska olen Shaumbra. Olen valotyöntekijä eikä minun pitäisi olla pahalla päällä. Milloin oikein pääsen tästä? Milloin pääsen ohi tästä kaikesta ja tunnen oloni rauhalliseksi ja onnelliseksi, olen autuuden tilassa?" No, unohtakaa autuus! Se on keinotekoinen olotila.

Tunnette siis itsellänne olevan jonkin mielialan. Voitte olla myös masentunut tai ahdistunut jostain, ja sitten yritätte korjata tilanteen. Lopettakaa siihen paikkaan. Silloin kun huomaatte yrittävänne korjata mielialojanne, ajatuksianne ja tunteitanne, lopettakaa siihen paikkaan. Lähetätte itsenne vain lisäkaaokseen ja -hämmennykseen ja dramatisoitte mielialaanne.

Teillä on vanha ajattelutapa "hyvä mieliala, huono mieliala". Homma ei toimi niin uudessa energiassa. Kyllä, homma toimii niin joillakin vanhan energian ihmisillä, joita on elämässänne. Tulette havaitsemaan sitä heissä, mutta itse olette vähän erilaisia. Siinä kohtaa kun yritätte korjata tai muuttaa ajatuksianne, mielialojanne tai tunteitanne, lopettakaa se. Vetäkää syvään henkeä ja lujahtakaa sitten matalan aidan taakse! (Naurua) Matalan aidan takaa voitte tarkkailla kaikkea, myös itseänne. Matala aita on neutraali ja turvallinen tila, missä ei ole oikeaa eikä väärää, ei hyvää eikä pahaa, ei positiivista eikä negatiivista. Se vain on.

Kuten Kuthumi sanoi viime kokoontumisessamme, se on vain kokemusta eikä sitä pidä jakaa hyvään ja pahaan. Vanhassa energiassa on yleistä jakaa, koska niin kaikki tapahtuu, jaatte energian - sanotaan, että nimitätte sen hyväksi - mutta uudessa energiassa ei ole tarvetta sen tekemiseen.

Olette huonolla tuulella, teillä on "taas yksi sellainen päivä", sanotte. Mutta teillä ei todellisuudessa ole huono päivä, te vain tunnette ja annatte itsenne ilmaista tuon päivän huonon osan. Ette näe, tunne tai salli sen tulla esiin yhdistyneessä tilassaan - yhdistynyt tila on päivän hyvä osa. Ja kerran tulette oivaltamaan, että huono päivänne on yhtälailla hyvä päivä ja ettei todellisuudessa ole huonoa ja hyvää - tapahtuu vain ilmaisemista hetkessä - yhtäkkiä huomaatte, että tosiaankaan ei ole mitään hyvää tai huonoa.

Tunnetilanne tai mielialanne ei neutralisoidu… toisin sanoen, ette "vastakkaistasapainota" sitä niin, ettei ole mitään tunnetta… todellisuudessa yhdistätte ne ilmaisun korkeimmassa tilassa. Sallitte sen olla, mitä tahansa hetkessä onkin, tuomitsematta sitä huonoksi päiväksi, tuomitsematta sitä väsymykseksi tai masennukseksi. Koska joka kerta kun on väsymyksen tunne, aivan samassa on myös yhdistynyt tila, energisyyden tunne, jota ette huomaa. Joka kerta ollessanne surullisia - surullisia päästettyänne irti jotain elämästänne - on myös yhdistynyt onnen, ilon ja vapauden tunne. Joka kerta tuomitessanne itsenne suuttumisesta, aivan sen rinnalla, itse asiassa yhdistyneenä ja punoutuneena täydellisesti siihen, on myös onnellisuuden, huolettomuuden ja hyväksymisen energia.

Silloin kun seisotte matalan aidan takana saadessanne näitä mielialavaihteluita, joita ihmisillä on taipumusta saada usein, oivallatte, ettei teidän tarvitse täyttää sitä draamalla. Draamalla joka tulee sen tuomitsemisesta, mitä mieliala on, draamalla joka tulee sanoessanne "voi, mikä minussa on vikana, miksi minulla on huono päivä?", draamalla joka tulee pakostanne juosta ennustajalle tai katsomaan astrologista karttaanne ymmärtääksenne, miksi yläpuolella olevat jumalat tekevät tämän teille. Oivallatte, että kyse on teistä. Keskitytte tuon hetken tiettyyn ilmaisumuotoon tai puoleen. Mutta yhdistyneenä aivan sen viereen ovat kaikki muutkin ilmaisumuodot.

Menkää istumaan matalan aidan taakse. Tarkkailkaa itseänne tuossa tunteessa tuolla hetkellä. Tarkkailkaa surullisuutta. Älkää yrittäkö tappaa sitä. Älkää yrittäkö kieltää sitä. Tarkkailkaa sitä. Kun istutte tarkkailemassa surullista itseänne tuona tiettynä päivänä, kun rentoudutte ja irrottaudutte ahdistuksesta, alatte pystyä näkemään myös onnellisen itsenne, tyytyväisen itsenne, viattoman itsenne, typerän itsenne - kaikki eri puolet - ja oivallatte tuolla hetkellä, ettei kukaan opasta tai hallitse elämäänne. Oivallatte, että voitte ilmaista tuolla hetkellä kaikkia puolia itsestänne eikä vain muutamia tai ei mitään puolia.

Tuomme tämän asian esille tänään erityisesti siksi, että metafyysikoille on yleistä yrittää keskittyä hyviin ajatuksiin, onnellisiin ajatuksiin, kuten te niitä kutsuisitte. On kokonainen mielen ja ajatusten hallinnan liike, joka saa teidät ainoastaan vaikeuksiin. Koska kun ryhdytte tämäntyyppiseen mielenne hallintaan, vain mielenne opastamiseen ja annatte mielenne tuomita hyvän ja pahan ja yrittää tukahduttaa tai vaientaa muut tunteet, kiellätte osan itsestänne. Joka kerta kieltäessänne osan itsestänne, se menee toiseen ulottuvuuteen. Se on olemassa, se on todellinen ja se tulee takaisin saadakseen huomionne.

Mielialavaihteluiden aikana on siis tärkeää pysähtyä hetkeksi, tehdä pari kolme hengitystä, mennä oman matalan aitansa taakse tarkkailemaan itseään tuolla hetkellä ja oivaltaa, että teillä on monia, monia muitakin ilmenemismuotoja.

Ensimmäiseksi pääsette irti ahdistuksesta tuossa hetkessä. Antakaa itsenne päästää irti siitä, että "Miksi minä? Mitä olen tehnyt väärin? Mitä minun on tehtävä tullakseni täydelliseksi?" Tällä ahdistuksesta irtipäästämisen hetkellä luultavasti nauratte makeasti itsellenne sen vuoksi, että jäitte kiinni johonkin, joka ei ole todellisuudessa te, kokonainen te. Se on erittäin vapauttava kokemus, ja kuten sanoin, joillakin teistä saattaa olla vaikeaa asian kanssa, koska olette niin tottuneita ruokkimaan itseänne omalla draamallanne. Olette hyvin tottuneita näihin draamatilanteisiin, tunteisiin ja mielialavaihteluihin, ja niin olette pitäneet itsenne nipin napin hengissä. Pelkäätte, että jos astutte matalan aidan taakse, on todella tylsää. Kaikki neutralisoituu. Kaikki tulee olemaan hyvin, hyvin tylsää. Tilanne ei ole ollenkaan tämä.

Kun teette tämän, kun sallitte itsenne katsella itseänne, käsitätte, että tilanteeseen liittyy paljon enemmän syvyyttä ja ulottuvuutta. Teidän ei tarvitse kehittää draamaa tehdäksenne elämästänne merkittävää ja jännittävää. Löydätte uuden syvyyden, jota on vaikeaa kuvailla, koska se ei ole mentaalinen eikä tunteellinen. Se on itsenne täysi ilmaisumuoto. Sitten ymmärrätte, mitä aito ja henkilökohtainen luovuus on. Toisin sanoen luotte itsenne joka hetki. Se antaa teille täysin uudenlaisen kiinnostuksen omaan elämäänne.

Olette nimittäin - monet teistä - menettäneet kiinnostuksen omaan elämäänne. Annatte vain elämän tietyllä tavalla jatkua ja jatkua, mutta olette todellisuudessa menettäneet kiinnostuksenne siihen. Pidin äskettäin ensimmäisen intohimotyöpajani mahtavassa paikassa, jota kutsutaan Suomeksi. Puhuimme pääsemisestä todelliseen intohimoon, omasta elämästään innostumisesta. Pidämme jatkossa näitä työpajoja lisää. Osa koko kokemusta on päästä ulos draamasta, matalan aidan taakse.

Tarina Klausista

Tämän ja vesihuikan jälkeen haluaisin kertoa lyhyen tarinan. (Yleisö sanoo "ai jaa" ja Tobias naureskelee) Vedetään syvään henkeä ja mennään lyhyeen ulottuvuuteen! (Naurua)

Haluaisin kertoa tarinan rakkaasta leluntekijästä nimeltään Klaus, joka asui Itävallassa kauan sitten, muttei kuitenkaan niin kauan sitten. Vedetään syvään henkeä ja tunnustelkaa energiaa, sillä kyse on muustakin kuin vain tarinan sanoista. Kyse on tunteiden tarinasta, energian tarinasta ja jokaisen teidän tarinastanne.

Kaksitoistavuotiaana Klaus meni oppipojaksi paikalliselle leluntekijälle. Klaus oli aina rakastanut työn tekemistä käsillään, puun kanssa leikkimistä ja esineiden luomista siitä. Hyvin, hyvin pienenä poikana hän otti puukon käteensä ja veisteli puuta tunti toisensa jälkeen. Hän ei luonut mitään erityistä, hän rakasti vain tunnustella puuta, puukkoa ja sitä, mitä hän sitten sattuikin luomaan. Kahdentoista vuoden iässä hänen vanhempansa sanoivat: "Klaus, sinun on aika alkaa ansaita elantosi, tehdä jotain elämälläsi, ja he lähettivät pojan töihin paikalliselle leluntekijälle.

Lelumestari oli hyvin taitava ammatissaan ja hän oli tunnettu laajalti laadustaan, lelujensa kestävyydestä, ja hän erikoistui tekemään lelusotilaista - noin 30 cm korkeita pikkuolentoja. Ja hän teki arvoltaan ja asemaltaan kaikenlaisia lelusotilaita. Ja koska hänet tunnettiin hyvin kaikissa Euroopan maissa, hän tuotti monien eri maiden univormuja lelusotilailleen ja lähetti niitä eri maihin.

Klaus oli luonnostaan lahjakas ja taitava, ja hän tajusi nopeasti menetelmät, joita hänen mestarinsa opetti. Mutta vaikka hän olikin oppilas, jolla oli puukko, santapaperia ja muita lelusotilaiden tekemisessä tarvittavia työkaluja, hän harhautui helposti. Ja jos hän ei keksittänyt koko energiaansa tietyntyyppisen puulelusotilaan tekemiseen, hän huomasi muotoilevansa puusta kaikenlaisia muita esineitä.

Toisina päivinä työskennellessään puukkojen, sahojen ja muiden työkalujen kanssa, hän huomasi lelusotilaan sijasta tekevänsä pienen puukarhun. Toisina päivinä hän teki pienen puunuken. Ja tämä tietysti häiritsi kovasti hänen mestariaan. Mestari arvosti sitä, että Klaus oli lahjakas ja taitava, mutta hänestä ei ollut kovin huvittavaa, että Klaus tuhlasi arvokasta työaikaa tehden kaikkia muita luomuksia. Hän ojensi usein Klausta sanoen: "Kukaan ei ole kiinnostunut ostamaan pieniä puukarhuja. Kukaan ei ole kiinnostunut ostamaan pieniä puuveistoksia lapsesta tai vauvasta. Meidät tunnetaan sotilaiden tekijöinä ja niitä me teemme." Niin paljon kuin Klaus rakastikin työtään, hän vihasi säännönmukaisuutta, ja oltuaan kymmenen vuotta oppipoikana hänestä oli vaikeaa jatkaa keskittymistä pienien lelusotilaiden tekemiseen.

Joten kymmenen vuoden jälkeen hän meni eräänä päivänä mestarin luo - päivälleen kymmenen vuoden - ja sanoi: "Hyvä herra, olen kiitollinen antamastanne opetuksesta, kaikesta mitä olen oppinut puusta ja maaleista, silkistä ja kankaista, kaikesta mitä tiedän. Mutta nyt minun on aika lähteä omilleni, perustaa oma liike, jossa voin luoda kaikkea, mitä haluan."

Mestari ivasi Klausta ja sanoi: "Nuori mies, olet lahjakas ja taitava, mutta olet epäonnistunut työssäsi. Et ymmärrä, mitä ihmiset haluavat. Sinulla ei ole kiintopistettä tai suuntaa. Olet päiväuneksija. Olet vaeltelija. Arvostan palveluasi oppipoikana, mutta samalla olen helpottunut päästäessäni sinut menemään, sillä olet aiheuttanut paljon ahdistusta ja huolta elämääni. "

Pienillä säästöillä, joita Klaus oli saanut kokoon leluntekijän oppipoikana, ja muutamien ystävien avulla Klaus avasi "Klausin lelujen ja nukkien tekemisliikkeen". Klaus oli intohimossaan, koska nyt hän pystyi tilaamaan kaikenlaista valitsemaansa puuta eikä hän tietysti valinnut muuta kuin hienointa. Hän pystyi tilaamaan hienoimpia väriaineita Italiasta, jotka käytettiin luomaan todellisuudentuntua niihin nukkiin ja leluihin, joita hän aikoi tehdä. Ja tietenkin hän tilasi hienompia silkkejä ja kankaita Ranskasta ja kaukaisista maista, aina Intiaa myöten.

Klaus oli omistautunut täydellisyyteen - omaan täydellisyyteensä - eikä hänelle ollut merkitystä sillä, minkä tyyppisen nuken hän loi. Hän ei halunnut keskittyä vain yhteen asiaan. Hän ei halunnut keskittyä sotilaisiin tai kuninkaallisiin tai mihinkään muuhunkaan yhteen asiaan. Ja hänen suurin ilonsa oli avata liike joka aamu ja haistaa niiden puuaineiden, maalien ja tarvikkeiden tuoksu, jotka menisivät hänen luomuksiinsa ja mennä sitten liikkeen takahuoneeseen aloittamaan työnsä.

Klaus oivalsi välittömästi, että hän rakasti työtään eikä halunnut kenenkään häiritsevän itseään päivän aikana, joten hän ei palkannut ketään auttamaan liikkeessään. Oli vain hän yksin. Hän rakasti mennä takahuoneeseen ja aloittaa veistämisen, sahaamisen ja hiomisen tietämättä, mitä hän oli tuolla hetkellä luomassa. Se vain ilmentyi esiin. Hän rakasti niin paljon työtään, että hän ei usein kuullut tuota pientä kelloa ovessa, joka ilmoitti asiakkaan olevan paikalla ostoaikeissa. Voi, ja heitä riitti. Heitä ei tullut ainoastaan kylästä, heitä tuli kaikkialta maaseudulta, koska Klausin lelut olivat hyvin viehättäviä. Niissä oli vertaansa vailla olevaa realistisuutta. Jotkut sanoivat, että nämä lelut itse asiassa näyttävän alkavan elää. Mutta Klaus ei myynyt kovin monia, koska hän oli niin kiinni niiden tekemisessä. Hän ei hoitanut liiketoimintansa asiakaspuolta.

Klaus saattoi istua puupala kädessään ja vain tunnustella sitä. Hän tunnusteli puun pintaa. Hän tunnusteli sen kuvioita, kovuutta ja laatua. Hän piti sitä lähellään ja hengitti sen kanssa - niin oudolta kuin se joistakin ihmisistä saattaa kuulostaakin. Hän ei yrittänyt keksittyä siihen, miltä pala näyttäisi valmiina. Hän vain antoi käsiensä alkaa sen työstämisen, antoi itsensä täysin uppoutua tämän puupalan veistämiseen, hiomiseen ja muotoilemiseen itsensä ilmaisumuodoksi.

Jonain päivänä hän teki lapsen, vauvan ja hän veisti ja ompeli, teki jopa pienet kengät hienoimmasta nahasta käyttäen parhaita lankoja. Hän itse asiassa kuvitteli itsensä vauvana, kun äiti piti häntä käsivarsillaan heijaten edestakaisin. Ja tämä tunne ja intohimo virtasivat hänestä tähän puupalaan, joka nyt muuntui kauneimmaksi vauvaksi. Ja kun hän otti maalia tehdäkseen hienot yksityiskohdat, vauva kirjaimellisesti näytti heräävän henkiin. Hän ompeli itse kaikki vaatteet. Hän itse laittoi hiukset paikoilleen. Ja hän uppoutui, kuten monet teistä ovat usein uppoutuneet, työnsä, hetken ja ilmaisun kauneuteen. Ja hän rakasti jokaista luomaansa nukkea.

Hänestä oli ihanaa, kun hän loi pienen nuken, joka näytti metsän keijulta, jonka hän muisti nähneensä ollessaan hyvin, hyvin pieni. Hän muisti, kun hän näki ihanan perheen… ei välttämättä omaansa, vaan perheen kulkemassa kadulla… kuvitteli, millaista olisi ollut olla tuossa perheessä - pienet lapset ja onnelliset vanhemmat pukeutuneena pyhävaatteisiinsa ja menossa kirkkoon - ja hän alkoi vuolla ja luoda tätä perhettä, vaatetti ja siunasi sen. Hän loi koko perheen.

Hänet tunnettiin myös laajalti näistä oudoista nukeista, joita hän loi. Hän kutsui niitä pyhimyksiksi, mutta ne eivät näyttäneet kirkon tyypillisiltä pyhimyksiltä. Ne olivat enkeliolentoja, joilla ei ollut ihmisten kovia piirteitä. Ja kun joku kysyi häneltä tietyn, puunuken muotoon saatetun pyhimyksen nimeä, hän mumisi jonkun nimen - Pyhä Mmmm" (Tobias mumisee) - ja ihmiset keksivät sitten omat nimensä ja sanoivat: "Kyllä, tämä on Pyhä Demetius. Tämä on Pyhä Christofer. Tämä on Pyhä mikätahansa." Sillä ei ollut merkitystä, koska asiakkaat rakastivat näitä nukkeja, jotka oli veistetty kauniiksi pyhimyksiksi.

Klaus teki nukkeja melkein kaikesta. Hän teki nukkeja, jota näyttivät kuninkailta ja kuningattarilta. Ei sellaisilta kuninkailta ja kuningattarilta, jotka istuivat tuohon aikaan valtaistuimella, vaan kuninkaan ja kuningattaren, jonka hän tunsi sisällään. Veistäessään hän ajatteli: "Millaista olisi olla kuningas, oma kuninkaani?" ja hän vuoli sen puusta, ompeli vaatteet ja viimeisteli maaleilla.

Ymmärrätte siis ajatuksen. Klaus rakasti työtään. Koska hän rakasti sitä niin paljon, hän valoi energiaa jokaiseen luomaansa nukkeen. Se herätti tuon nuken henkiin. Se kantoi hänen rakkautensa, osiensa, toiveidensa, halujensa ja mielikuvituksensa energiaa.

Vuosien kuluessa Klaus oivalsi, että hän oli myynyt hyvin, hyvin harvoja näistä puunukeista, mikä itse asiassa lisäsi kysyntää. Ihmiset jotka tulivat ostamaan häneltä, olivat turhautuneita ja pahastuneita palvelun ja huomion puutteesta. Usein he huomasivat liikkeen olevan suljettu, mutta he näkivät Klausin tekevän kuitenkin töitä takaosassa. Hänen ystävänsä ja kaupungin väki sanoivat: "Klaus, miksi et palkkaa apua? Myisit monia, monia nukkeja. Voisit olla varakas mies, koska nukkesi on huomattu sen täydellisyyden, energian ja elävyyden vuoksi, millaista ei löydy minkään muun maan nukeista." Klaus ei välttämättä halunnut tehdä työtä kenenkään muun kanssa, mutta todellinen motiivi oli, ettei Klaus oikeastaan halunnut myydä nukkiaan. Hän oli niin kiintynyt niihin. Hänen takahuoneessaan oli rivissä tuhansia ja tuhansia hienompia puunukkeja, mitä kuvitella saattaa. Muutamia eläimiä, paljon enkeliolentoja, metsänkeijuja ja paljon erilaisia ihmisiä, jotka nyt seisoivat hänen hyllyillään.

Kun vuodet vierivät, Klausista oli tulossa vanhako mies. Hän oli tyytyväinen elämäänsä. Hän ei koskaan mennyt naimisiin. Hänellä ei koskaan saanut lapsia. Hän teki hyvin, hyvin vähän asioita muiden ihmisten kanssa, koska hän rakasti työtään. Tämä oli hänen perheensä. Kun vuodet vierivät, Klaus alkoi huomata, että hänen näkönsä oli kovasti huonontumassa. Nyt oli vaikeaa silmälaseja käyttäenkin keksittyä hienoimpiin yksityiskohtiin - luomustensa silmäpupillien maalaamiseen, takkien ja viittojen ompelemiseen. Hän huomasi myös, että hänen käsiäänkin alkoi särkeä, oli vaikeaa liikuttaa niveliä, ja siinä missä hän ennen pystyi luomaan nuken parissa, kolmessa päivässä, nyt siihen meni häneltä kaksi, kolme kertaa kauemmin.

Hän huokasi hyvään eräänä päivänä ja käsitti, että hänen nukentekijän päivänsä olivat loppumassa. Vaikka siihen sisältyikin vähän surua, hän katseli työverstaansa kaikkia nukkerivejä ja oivalsi, ettei hän todellakaan ollut yksin.

Eräänä päivänä Klaus siis päätti, että oli aika jäädä eläkkeelle, ja hän tiesi, että voidakseen jäädä eläkkeelle ja elääkseen mukavasti, pysyäkseen ruuassa ja vaatteissa ja kenties myös vähän matkustellakseen, hänen täytyisi myydä kaikki nukkensa. Tämä synnytti hänessä suurta surua, mutta myös vapauden tunteen. Hän oli nauttinut niistä monta vuotta, jotkut nuket olivat olleet hyllyllä 40 vuoden ajan. Hän käsitti, että oli aika päästää irti. Hän siis laittoi liikkeensä eteen suuren ilmoituksen, jossa sanottiin: "Kaikki tavarat myynnissä." Hän palkkasi muutamia nuoria ystäviä auttamaan koko varaston myynnissä ja hän avasi liikkeen yleisölle. Ja muutamassa päivässä kaikki liikkeen nuket oli myyty - voi, ensiluokkaiseen hintaan tietenkin - mikä antoi Klausille kaiken hänen tarvitsemansa rahoituksen eläkkeelle jäämistä varten.

Nyt liike oli tyhjä. Asiakkaat olivat poissa, nuket olivat poissa ja kyllä, Klausilla oli tunteita, mielialan vaihteluita, hänestä tuntui vähän surulliselta ja tyhjältä eikä hän oikein tiennyt, mitä loppuelämällään tekisi. Lyhyt tarina… (vähän naurua).

Klaus päätti lähteä kävelylle kaupungille. Hän oli nähnyt sitä kovin vähän vuosien aikana, nyt oli aika aloittaa näiden asioiden tekeminen. Kun hän kulki joen pientareella olevaa polkua kaupungin lähellä, häntä vastaan tuli nuoripari lapsensa ja koiransa kanssa, ja hän tunnisti tuon koiran. Hän sanoi: "Veistin juuri tuollaisen koiran - samat silmät, sama turkki. No, kenties koirilla on tapana näyttää koirilta. Kenties tämä on vain sattumaa."

Ja kävellessään lähemmäs kaupunkia, Klausta vastaan tuli hyvin epätavallisen näköinen mies. Hän näytti melko kummalliselle, erilaiselle ja Klaus tunnisti välittömästi hänet yhdeksi nukeistaan, pysäytti hänet ja sanoi: "Hyvä herra, mitä te teette?" Ja tämä mies sanoi jokseenkin säikähtäneenä: "Olen runoilija, tarinankertoja ja kulkuri. Entä kuka te olette?" Klaus sanoi: "Olen Klaus, entinen nukentekijä ja minusta tuntuu, että olemme aiemminkin tavanneet." Ja runoilija pudisti päätään ja sanoi: "Ei", ja jatkoi polkua eteenpäin.

Klaus jatkoi kävelemistä. Häntä vastaan tuli teini-ikäinen poika ja jälleen Klaus tunnisti hänet yhdeksi nukekseen, ja nyt hän alkoi ajatella, että täällä tapahtui jotain hyvin kummallista. Hän pysäytti nuoren pojan ja kysyi tämän perheestä ja taustasta, mistä hän oli kotoisin. Nuori poika näytti pelästyvän tätä vanhaa miestä, joka kyseli häneltä, ja juoksi pois. Lopun päivää Klaus kohtaisi ihmisiä ja eläimiä ja jopa muutamia enkeliolentojakin, jotka näyttivät ja tuntuivat täsmälleen hänen nukeiltaan.

Tämä tietenkin hämmensi Klausta, eikä hän tiennyt, mitä tapahtui. Sitten hän palasi työverstaalleen, istui alas ja mietti paljon. Miksi hän kohtasi nukkejaan nyt elävässä muodossa - biologisessa muodossa? Miettiessään sitä hän sanoi: "Minun on saatava selville, mitä täällä tapahtuu." Niinpä hän suunnitteli suuret juhlat, ja hän meni taas kaduille ja kohtasi monia, jotka hän oli nähnyt aiemmin - ja muutamia uusia - jotka kaikki näyttivät hänen nukeiltaan. Hän antoi heille kutsun suureen juhlaan kaupungin hienoimmassa ravintolassa. Klaus oli päättänyt saada selville, mitä oli tekeillä, ja keräämällä kaikki nämä… no, kenties ihmiset, kenties nuket… hän ajatteli voivansa keksiä, mitä tosiaankin oli tekeillä.

Tuli suuren juhlan ilta ja hienompia ruokia ja viinejä tuotiin esille. Ja ennen syömisen aloittamista - edelleen kysellen, mitä oli tekeillä, edelleen häkeltyneenä kaikkien näiden nukkiensa tapaamisesta, jotka näyttivät heränneen henkiin - Klaus pyysi tarjoilijat kaatamaan viiniä, hienointa valkoviiniä, jokaiselle pöydässä olevalle, nosti lasinsa ja sanoi: "Teille." Ja sillä hetkellä, kun kaikki alkoivat siemaista viiniä, jokainen ravintolassa istunut olento hävisi. Ja Klaus käsitti tuolla hetkellä, että he olivat kaikki alun alkaenkin osa häntä. He olivat kaikki hänen ilmaisumuotojaan. Nyt hän oli tuonut heidät kotiin. Hän oli tuonut ne takaisin itseensä.

Tuolla yhdistymisen hetkellä Klaus sanoi itselleen vetäessään syvään henkeä viinisiemauksen kera: "J'encore. Tapaan itseni jälleen kerran." "J'encore", hän sanoi murretulla ranskan kielellä, hyvin samaan tapaan kuin Cauldre nyt (Tobias naureskelee). "Minä jälleen kerran. Tapaan taas kerran itseni."

Ja tuolla hänen kaikkien osiensa yhdistymisen hetkellä Klaus oivalsi, mitä hän tekisi lopun elämäänsä. Hänestä tulisi mestariopettaja. Hän keräisi yhteen kaikki nuoret pojat ja nuoret miehet, jotka haluaisivat olla nukentekijöitä, ja sen sijaan että kertoisi heille, että heidän pitäisi tehdä lelusotilaita tai kuninkaallisia tai vain yhtä asiaa, hän opettaisi heitä käyttämään mielikuvitustaan, käyttämään itsensä osia luodakseen hienointa sitä, mitä he sitten halusivatkaan luoda. Hän avasi "Klausin lelujen ja nukkien tekemiskoulun" ja hänestä tuli yksi parhaiten menestynyt opettaja.

J'encore

Miksi kerroimme tämän pitkän tarinan Klausista? Se on myös teidän tarinanne. Shaumbra, se on tapa sanoa, että teillä on monia osia. Päiväuneksitte. Näette unta yöllä. Juuri nytkin menette moniulotteisiin ulottuvuuksiin luomaan itsenne osia, kuvittelemaan asioita, saamaan sitä, mitä haluatte ja mistä unelmoitte. Mutta ne ovat olleet olemassa omalla moniulotteisella leluhyllyllänne, omassa liikkeessänne, jossa olette veistäneet itsenne osia. Kuninkaallista osaanne - kuninkaallista kiusankappaleosaanne! (Naurua) Nuorta osaanne… jos olitte nuori tyttö, osa itseänne on luonut nuoren pojan auttamaan ymmärtämään, millaista olisi olla tuossa osassa. Loitte itsestänne osan, joka olisi voinut olla sotilas, joka olisi voinut olla aivan mitä tahansa. Kaikkialla on osianne, joita olette luoneet intohimostanne ja rakkaudestanne. Ajattelette ja kuvittelette eri mahdollisuuksia. Haluaisitte olla suuri kirjailija, tiedemies, kokki, liikemaailman henkilö, enkeli, lintu.

Nimittäin joka kerta, kun teillä on ajatus tai kuvitelma, luotte sen. Ehkä ette käsillänne, ehkä ette puusta ja maalista, mutta luotte sen, ja se on olemassa jossain, mutta ei täällä. Kokeilette eri mahdollisuuksia näyttelemällä eri tavoin. Jotkut teistä pohtivat, millaista olisi ollut olla naimaton tässä elämässä ja matkustaa ympäri maailmaa, ja loitte sen kirjaimellisesti. Ja tuo nukkenne on tehnyt sen. Ette tunnista kaikkia noita osianne, luomuksianne, mutta ne ovat täällä, aivan samaan tapaan kuin Klausin lelunuket olivat oikeasti hyllyillä - ainakin siihen saakka, kunnes hän päästi irti niistä.

Teillä on itsenne osa, josta kuvittelette: "Millaista olisi olla varakas, mahtava? Millaista olisi tehdä keksintö, joka parantaa syövän? Millaista olisi neuvoa ihmisryhmää, jonka elämä on muuttunut iäksi?" Nämä ovat nukkejanne, nämä ovat teidän luomianne leluja ja ne ovat todellisia. Ne ovat oikeita. Tänä uuden tietoisuuden aikaan tapaatte itsenne taas kerran. J'encore. Minä jälleen kerran.

Eräs hyvin mielenkiintoinen asia tapahtuu juuri nyt. Olette tässä hetkessä. Teillä on kaikki nämä luomukset itsestänne, jotka ovat olleet tuolla jossain, ja nyt polkunne näyttävät risteävän samanaikaisesti. Synkronismia? Kenties. Numeroiden harmoniaa? Osa suunnitelmaa. Kehittyvää tietoisuuttanne? Ehdottomasti kyllä.

Tulette tapaamaan itsenne, ja joskus näette itsenne toisen ihmisen edustamana, eläimenä, lintuna tai koirana, olemuksena joka vaikuttaa olevan huoneessa kanssanne hattarana tai varjona, mutta menee sitten pois. Jopa puussa, kenties myös sadepisaroissa. Tapaatte itsenne taas kerran. Mahdollisuuksia itsestänne, jotka ovat olleet tuolla jossain kauan aikaa ja tulevat nyt tähän todellisuuteen.

J'encore. Se on kuin henkilökohtainen déjà vu. Déjà vu on yhdistelmä kokemuksista, joista olette uneksineet tai jotka olette luoneet toiseen ulottuvuuteen, ja muistatte sen tapahtuvan tässä todellisuudessa. J'encore on te jälleen kerran. Itsenne tapaamista.

Siitä syntyy hyvin mielenkiintoinen ilmiö, koska aluksi on taipumusta laittaa tämä itsenne ulkopuolelle. Miksi tuo tietty ihminen laukaisee teissä jotain, aivan kuin se ihminen, jonka Klaus näki kulkevan katua pitkin ja muistuttavan hänen lelunukkeaan? J'encore olet sinä taas kerran, mutta sellainen sinä, joka on ollut tutkimassa muita ulottuvuuksia ja tulee nyt todellisuuteesi täällä.

Se tuntuu aluksi kummalliselta, aivan kuin Klausista oli törmätä ihmisiin, jotka näyttivät hänen nukeiltaan. Raavitte päätänne ja ihmettelette, mitä tapahtuu. Mutta kenties tekin, Klausin tapaan, pystytte keräämään ne kaikki, kutsumaan ne kaikki suureen juhlaan - te maksatte laskun! - missä olette iloisesti kaikkien osienne kanssa. Kyllä, osan josta ette kenties pitäneet kovin paljon. Osan joka suuttui tai ärsyyntyi toisista ihmisistä, vaikka yritittekin tukahduttaa sitä ja pidätellä. Osanne joka oli pieni lapsi, joka oli loukkaantunut ja joka piiloutui kaappiin, sängyn alle tai juoksi pensaiden taakse piiloon ihmisiltä.

Itsenne osa jolla oli suuria unelmia ja pyrkimyksiä nuorena ihmisenä, jolloin olitte lukiossa tai yliopistossa, kun olitte varsinainen idealisti ja halusitte muuttaa maailman, mutta ette koskaan tehneet sitä… tai kenties teittekin ettekä vain käsitä, miten muutitte sitä… mutta itsenne osa, joka aikoi pelastaa delfiinit, joka aikoi pelastaa hämähäkit, joka aikoi pelastaa kaiken. Itsenne osa josta tunnette jotenkin joutuneenne sivuraiteille. Tuo osanne nimittäin on yksi lelunukeistanne, ei elämässä puussa tai nahassa, vaan toisessa ulottuvuudessa, näyttelemässä ja tuntemassa, millaista on auttaa muita. On aika tuoda se takaisin. On aika tavata itsenne. J'encore. Minä jälleen kerran. Kyse on vain minusta taas kerran.

Polkunne harmonisoituvat ja yhdistyvät nyt. Aiemmin nimittäin polut juoksivat hyvin moniin eri suuntiin, olitte niin kiireisiä kaikkien elämänne sinujen kanssa. Mutta nyt polut yhdistyvät. J'encore. Minä jälleen kerran.

Paluu kotiin

Joko kuvittelette asian tai teette sen todella, mutta istukaa alas, kutsukaa esiin mielikuvituksenne, itsenne ja kaikki osanne palaamaan takaisin. Juokaa jumalten juomaa, eliksiiriä, joka sallii teidän kaikkien palata yhteen. En ehdota viiniä - valitkaa mitä haluatte - mutta juhlikaa. Jälleentapaamisen juhlaa. Kun teette tämän, ihastutte kaikkiin taitoihin, luovuuteen ja kokemuksen hengitykseen, joita ei ole ollut ainoastaan teillä, vaan koko itsenne seurueella. Tuokaa ne takaisin yhteen. Tavatkaa itsenne jälleen kerran.

Rakas Shaumbra, tämä ei tapahdu kaikki kerralla, mutta sitä alkaa tapahtua nyt. J'encore - itsenne déjà vu. Tulitte maan päälle tänä aikana innostamaan tietoisuutta. Käytämme tuota sanontaa, jonka Shaumbra, Crimson Circle, rakas Linda on kehittänyt. Käytämme sanontaa "tietoisuuden innostaminen". Sitä olette nyt täällä tekemässä.

Tietoisuuden innostajat

Muistatteko, kun olitte energian ylläpitäjiä? Eikö siitä tunnukin olevan aioneita aikaa? Energian ylläpitäjiä ja ylpeitä siitä, kannoitte vastuuta energiasta, mitä se sattuikin olemaan. Muutama vuosi sitten valmistuitte energian liikuttajiksi - liikuttamaan energiaa toisten puolesta, itsenne puolesta ja koko tietoisuuden puolesta. Ja nyt olette energiatietoisuuden innostajia. Aivan kuin Klaus alkoi opettaa puun työstämistä ja lelujen tekemistä, teistä tulee nyt tietoisuuden opettajia ja innostatte toisia laajentamaan tietoisuuttaan, horisonttiaan.

Tietoisuus on tietämistä. Se ei itse asiassa ole energiaa. Tiedostaminen ei ole energiaa. Käytätte energiaa tietoisuutenne työkaluna, aivan kuin Klaus käytti siveltimiä, sahoja ja santapaperia oman alansa työkaluina. Käytätte energiaa tietoisuutenne työkaluna. Tietoisuus on tietämistä. Olette tällä hetkellä tietoisuuden ja tietäminen innostajia maan päällä. Sen vuoksi olette vielä täällä. Sitä teidän täytyy odottaa edestänne. Teillä on edelleen paljon elinvoimaa, elämänvoimaa tulossa lävitsenne. Teillä on vielä monia, monia vuosia tällä planeetalla tehden tietoisuuden innostamisen työtä koko ihmiskunnan puolesta. Teillä on paljon tekemistä ja on paljon niitä, jotka ovat halukkaita kuuntelemaan kaikkea, mitä teidän on tehtävä.

Loppuunsaattaminen

Tulemme tämän syklin loppuun, ja kun seison edessänne, tämä on muutakin kuin vain päivämäärä 7-7-7. Tämä päivä saattaa kirjaimellisesti loppuun sopimuksen, joka meillä oli toistemme kanssa, sopimus tulla maan päälle - te fyysisessä muodossa ja minä mahtavassa henkimuodossa - käymään läpi kahdeksan sarjaa, jotka johtavat opettaja-sarjaan, joka on päättymässä juuri näillä hetkillä. Sopimus siitä, että olisin täällä muun Crimson Councilin kanssa rakastamassa ja opastamassa teitä, huvittamassa teitä ja joskus tönimässä teitä eteenpäin tiellä - tekemässä sitä, mitä vaadittiin.

Jokin aikaa sitten sanoin, että pysyisin maan päällä aina kymmeneen vuoteen saakka riippuen tasapainosta, riippuen siitä, missä olisitte. Ja nyt tiedän tässä kohtaa, rakkaat ystävät, tarkan lähtöpäiväni, koska minulla on kuorikeho odottamassa. Tunnen maan painovoiman, joka vetää minua. Olen tehnyt omalta osaltani sen valinnan, että 19.7.2009 on viimeinen kanavointini, viimeinen ilmestymiseni tällä Shaumbra-ryhmälle. Tuolloin siirryn täysin Samin kehoon, joka on silloin kymmenen vuotta. Tapaamme… Samin kautta tapaan jälleen monia teistä, mutta lihassa. Ette tunne minua Tobiaksena ettekä tunne minua Samina, mutta tunnette minut silmistäni, aivan kuin Klaus, leluntekijä, tunsi omat luomuksensa nähdessään ne. Tulemme tuntemaan toisemme.

Seuraavien kahden vuoden aikana työskentelen teidän kaikkien kanssa, uuden energian kanssa ja innostaakseni tietoisuutta koko ihmiskunnan puolesta. Ja lähdettyäni… voi, se on katkeransuloista. Se on kuin Klausilla, jolla oli kaikki nuo nuket rivissä hyllyllä… katkeransuloista päästää irti tietäen, että on aika puhdistaa hyllyt… katkeransuloista minulle tietäen, että minulla on ollut iloa jokaisen teidän kanssanne. Ei ainoastaan näissä kokoontumisissa, vaan kaikkina muinakin aikoinamme. Olemme ajaneet maantiellä yhdessä. Joidenkin teidän ajaminen todella pelottaa minua - en antaisi koskaan Samin nousta autoonne! (Naurua) Olemme kävelleet järven rannalla. Olemme lukeneet monia, monia hienoja kirjoja yhdessä. Olemme monta kertaa aterioineet yhdessä ja usein maanneet sängyllänne juuri ennen nukahtamistanne ja jutelleet vähän.

Mutta minun aikani koittaa kahden vuoden päästä, kymmenen vuoden sarjojen pitämisen jälkeen… ja katsokaa myös numerologisesti päivämäärää 19.7.2009, hmmm… minulle tulee aika lopettaa sopimus kanssanne. Tuolloin Adamus Saint Germain tulee Crimson Councilin järjestelijäksi, Crimson Councilin, muiden ulottuvuuksien ja maan Crimson Circlen väliseksi sillaksi. Hänen seurassaan ovat Kuthumi, Kwan Yin ja erityisesti Shaumbra-energia.

Tuon vuoden 2009 päivämäärän jälkeen tulee shoudeja, joissa on vain Shaumbra - te. Toisilla kerroilla on Saint Germain ja hänen puoliaan. Voi kyllä, hän tuo Mark Twainin ja Pythagoraan ja monia muita puoliaan suoraan kanavointiin kanssanne. Hän tuo Kuthumin ja monia muita, mutta minun aikani kanssanne, aikani Tobiaksena tulee loppuunsa, tulee sen jakson päätökseen, joka meillä oli yhdessä.

Eikä nyt mitään kyyneliä, sillä meillä on vielä kaksi vuotta tätä peruskoulutusta yhdessä, vielä kaksi vuotta näitä shoudeja, vielä kaksi vuotta tietoisuuden innostamista koko ihmiskunnan puolesta. Rakastan teitä kovasti. Odotan innolla näitä aikoja, jolloin olemme yhdessä.

Ja niin se on.

- - - - - - - - -

Geoffrey Hoppe eli Cauldre esittää Crimson Councilin Tobiasta Golden Coloradossa. Tobiaksen tarina, Raamatussa olevasta Tobin kirjasta, löytyy Crimson Circlen nettisivuilta osoitteesta www.crimsoncircle.com. Tobias-aineistoa on tarjottu veloituksetta valotyöntekijöille ja Shaumbroille ympäri maailmaa elokuusta 1999 saakka, jolloin Tobias sanoi ihmiskunnan siirtyneen tuhon mahdollisuuden ohi Uuteen Energiaan.

Crimsom Council on maailmanlaajuinen verkosto ihmisenkeleitä, jotka ovat ensimmäisien joukossa siirtymässä Uuteen Energiaan. Kun he kokevat ylösnousemustilan iloja ja haasteita, he auttavat muita ihmisiä näiden matkalla jakaen, välittäen ja opastaen. Yli 50.000 vierailijaa tulee Crimson Circlen nettisivuille joka kuukausi lukemaan viimeisintä aineistoa ja keskustelemaan omista kokemuksistaan.

Crimson Circle kokoontuu kuukausittain Deneverissä, Coloradon alueella, missä Tobias esittää viimeisintä tietoa Geoffrey Hoppen kautta. Tobias sanoo, että hän ja muut taivaallisesta Crimson Circlestä itse asiassa kanavoivat ihmisiä. Tobiaksen mukaan he lukevat meidän energioitamme ja kääntävät meidän oman informaatiomme takaisin meille niin, että voimme nähdä sen ulkoapäin samaan aikaan, kun koemme sen sisällä. ”Shoud” on kanavoinnin se osuus, missä Tobias astuu sivuun ja Geoffrey Hoppe kanavoi suoraan ihmisten energiaa.

Crimson Circlen kokoontumiset ovat avoimia ja yleisiä. Crimson Circle saa runsautensa (varallisuutensa) ympäri maailmaa olevien Shaumbrojen avoimen rakkauden ja lahjojen kautta.

Crimson Circlen perimmäinen tarkoitus on palvella ihmisoppaina ja opettajina niille, jotka kulkevat sisäistä henkisen heräämisen polkua. Tämä ei ole julistustehtävä. Pikemminkin sisäinen valo tulee johtamaan ihmisiä sinun ovellesi myötätuntoa ja välittämistä varten. Tulet tietämään, mitä tehdä ja mitä opettaa sillä hetkellä, kun joku ainutlaatuinen ja kallisarvoinen ihminen, joka on juuri aloittamassa ”Miekkojen Sillan” matkaansa, tulee sinun luoksesi.

Jos luet tätä ja tunnet totuuden ja yhteyden tunteen, olet todellakin Shaumbra. Olet opettaja ja ihmisopettaja. Salli jumaluuden siementen kukoistaa sinussa tänä hetkenä ja kaikkina tulevina aikoina. Et ole koskaan yksin, sillä perhettä on ympäri maailmaa ja enkeleitä sinua ympäröivissä ulottuvuuksissa.

Ole hyvä ja jaa vapaasti tätä tekstiä epäkaupalliselta pohjalta veloituksetta. Ole hyvä ja ota mukaan tieto kokonaisuudessaan, tämä lopputeksti mukaan luettuna. Kaikki muu käyttö pitää olla Geoffrey Hoppen (Golden, Colorado) kirjallisesti hyväksymää. Katso yhteystiedot sivuilta http://www.crimsoncircle.com.